Pitkästä aikaa

Hei taas,

aloitin innokkaasti ajatusteni kirjoittamisen tänne blogiin. Laitoin muutaman hyödyllisen linkinkin. Välillä kuitenkin täytyy saada välitöntä palautetta ja puhua kasvokkain.

Olen itse tuntiopettajana. Se on yksinäistä puurtamista ja kontaktit haetaankin muulta kuin työyhteisöstä. Onneksi minulla on ollut näitä kontakteja.

Sen lisäksi että olen välillä uponnut kielen opettamisen laajaan suohon, olen myös seikkaillut erilaisten kurssien viidakossa. Kun kielen eri ilmiöitä opetetaan ja pohditaan, mitä vielä pitäisi oppia, siinä on loputon suo. Olen saanut olla mukana seuraamassa peruskoulun S2-tuntia ja lisäksi olen tutustunut erilaisiin aikuisille tarjottaviin kursseihin puhumalla opettajien kanssa.

Lukikurssit ovat kuulemma ihan oma maailmansa - varmasti ovatkin. Peruskoulussa taas opetuta määrittää opetussuunnitelma, joka on melko samanlainen kuin äidinkielen opetussuunnitelma. Niinpä kirjallisuudella on suuri rooli.

Kun opetan aikuisia, en ole oikein valmis pitämään kuria ja komentamaan. Muutaman kerran olen joutunut kuitenkin huutamaan luokan edessä, kun tilanne on ollut liian levoton. Se on tuntunut todella oudolta ja nöyryyttävältä. Periaatteessa ymmärrän, että aikuisilla ihmisillä on myös muutakin elämää eikä kurssin mukaan ole aina mahdollista elää. Eräällä kurssilla kuitenkin opiskelijat tulivat aina myöhässä tunnille ja siitä tuli niin paljon häiriötä, että kunnianhimoisemmat opiskelijat hermostuivat.

Vaikeaa näissä tapauksissa on myös se, että nämä opiskelijat ovat kuitenkin kaikki yksilöinä niin ihania ja mukavia tyyppejä, että tuntuu vaikealta huutaa ja rähjätä. Eivät he pahuuttaan häiritse ja ole levottomia.