Olen kahden vaiheilla siinä, pitäisikö posseesiivisuffiksia käyttää. Tietenkin se täytyy ymmärtää, mutta kun opiskelijat kirjoittavat tekstejä, pitäisikö heidän käyttää possessiivisuffikseja?
Opiskelijat joutuvat kuitenkin työssään kirjoittamaan jatkossa esimerkiksi hoitosuunnitelmia.
Mitään selvää linjausta asiaan ei ole tullut eikä varmasti tule. Luultavasti en laita aineeseen mitään huomautusta siitä, jos se puuttuu. Tämä asia on kuitenkin noussut muissa yhteyksissä esille vähän väliä. "Mitä tarkoittaa tietämättänsä?" kysyy jatkokurssilaiset (tietää+mä+ttä + possessiivisuffiksi)
VastaaPoistaAlkeiskurssilla opetellaan paikallissijoja. "Ei talossalla, voi olla vain yksi pääte. Tai siis sijapääte, sitten voi olla vaikka possessiivisuffiksi."
Itse en oppinut kyseistä asiaa yläasteen äidinkielen tunneilla vaan vietnamilaisten kavereideni kanssa ollessa heidän suomen opettajansa luokassa!
Suomen mestari -kirjahan ottaa selvän kannan asiaan ja jättää possessiivisuffiksit pois kautta linjan ("Hän on minun ruotsalainen ystävä." jne.). Itse en pidä asian opettamista tärkeänä alkeiskurssilla, ellei joku oppilas siihen törmää ja siitä kysy. Myöhemmin kyllä myös ps:n tuottaminen on ihan aiheellista opettaa, esimerkiksi siksi, että asiaa kysytään ainakin s2-yo-kokeissa ja varmasti monissa muissakin kielikokeissa.
VastaaPoistaMyöhemmissä vaiheissa "possu" pitää kuitenkin ymmärtää erilaisissa teksteissä. Lisäksi sillä on muutakin käyttöä kuin perinteisenä omistusliitteenä, esim. olla mielissään, onnessaan jne. Näitä käyttöyhteyksiä on enemmän kuin äkkiseltään ajattelisi. Keski- ja ylimmällä tasolla sitä ei oikein voi enää välttää.
VastaaPoistaEn opettaisi alkeistasolla, mutta jos joku kysyy, asiaa pitänee hieman selventää.