Keskustelin tänään ystäväni kanssa, joka on ollut opettajana jo vuosia. Hän sanoi tottuneensa kirjaan, koska heti alussa on ottanut sen käyttöön ja se tuo turvaa. Kirjan ohella alkeiskurssilla on monistettua materiaalia niille, joille kirjan tehtävät ovat vielä liian vaikeita.
Itse taas olen ihmetellyt viime aikoina tätä materiaalin määrää. En tarkoita nyt nimenomaan tätä opetusta vaan esimerkiksi kesäleirejä, joilla olen mukana. Itse pidän ryhmäkeskuskusteluista isossa tai pienessä ryhmässä ja siitä, että tehdään omia muistiinpanoja. Opiskelijoille vihkot mukaan ja opettaja hypähtää välillä liitutaulun ääreen. Tietotekniikkaa hallitsen, mutta smartboard ei silti ole minulle tuttu.
Ainakin sellainen hyvä puoli tässä tyylissä on ihan alussa, että saa kontaktin opiskelijoihin. Voi keskustella paljon ja kuunnella, mitä jo osataan ja mitä toivottaisiin ja tarvittaisiin. Kirja antaa valmiit raamit, mutta joissain tapauksissa ne eivät toimi.
Opetan aikuisten jatkokurssilla, jossa opetusta on 2 oppituntia viikossa. On siis ihan mahdollista etsiäkin materiaalia lehtijutuista tai ottaa joku yksittäinen tehtävä oppikirjasta. Mitään varsinaista kurssillemme sopivaa oppikirjaa ei edes ole olemassa. Minulle tämä tuntuu mukavimmalta tyyliltä. Henkilökohtaisessa opetuksessa taas olemme ensin tavanneet ja sitten etsineet tilanteeseen sopivaa kirjaa.
Minua jännittää enemmän kirjan kanssa opettaminen - aloitus ainakin. Johtuuko se siitä, että olen tehnyt näitä hommia vasta niin vähän aikaa?
