Suomen mestari 2

Posti toi iloisen yllätyksen: jatko-osa Suomen mestariin. Mielestäni vielä parempaa on se, että verkossa on opettajan opas ja kirjojen esittelyt.

En ole ehtinyt vielä tutustua kirjaan kunnolla. Sieltä löytyy varmasti tietyt osat ja tietyt tehtävät, joita tulen käyttämään erityisesti.

Mutta se "aarre" http://www.suomenmestari.fi/

EVK

Eurooppalainen viitekehys käytännössä eli EVK koulutus kuulostaa minusta kirjainyhdistelmänä ihan siltä, että "ei vois vähempää kiinnostaa". Moinen asia ei häirinnyt minua vaan halusin ehdottomasti mukaan ja olin jo valmis matkustamaan kerran kuukaudessa satoja kilometrejä.
Onneksi selvisi koulutusta järjestetään myös lähellä kotiani.
Vaikka koulutus vasta alkoi, olen saanut paljon vinkkejä siihen, miten voi laatia tehtäviä eri tasoisille opiskelijoille. Kyse ei olekaan siis vain arvioinnista vaan siitä, miten opetus suunnitellaan ja millaisia tehtäviä laaditaan.

Laitoinkin tuonne suppeaan linkkiosioon myös kuvauksen noista tasoista. Onneksi meillä oli tehtävänä tehdä myös tiivistelmät noista ja sieltä löytyy mahtavia tiivistelmiä esimerkiksi siitä, millaisia tekstejä eri tasoilla ymmärretään.

Koulutuksen järjestäjä on myös ymmärtänyt sen, että eri oppilaitosten opettajat ovat kiinnostuneet toistensa työstä ja kuulumisista. Tutustumiseen ja verkostoitumiseen on annettu paljon aikaa. Varsinkin itse tuntiopettajana olen ollut erityisen tyytyväinen tähän, koska kollegoita ei tapaa säännöllisesti.

Pitkästä aikaa

Hei taas,

aloitin innokkaasti ajatusteni kirjoittamisen tänne blogiin. Laitoin muutaman hyödyllisen linkinkin. Välillä kuitenkin täytyy saada välitöntä palautetta ja puhua kasvokkain.

Olen itse tuntiopettajana. Se on yksinäistä puurtamista ja kontaktit haetaankin muulta kuin työyhteisöstä. Onneksi minulla on ollut näitä kontakteja.

Sen lisäksi että olen välillä uponnut kielen opettamisen laajaan suohon, olen myös seikkaillut erilaisten kurssien viidakossa. Kun kielen eri ilmiöitä opetetaan ja pohditaan, mitä vielä pitäisi oppia, siinä on loputon suo. Olen saanut olla mukana seuraamassa peruskoulun S2-tuntia ja lisäksi olen tutustunut erilaisiin aikuisille tarjottaviin kursseihin puhumalla opettajien kanssa.

Lukikurssit ovat kuulemma ihan oma maailmansa - varmasti ovatkin. Peruskoulussa taas opetuta määrittää opetussuunnitelma, joka on melko samanlainen kuin äidinkielen opetussuunnitelma. Niinpä kirjallisuudella on suuri rooli.

Kun opetan aikuisia, en ole oikein valmis pitämään kuria ja komentamaan. Muutaman kerran olen joutunut kuitenkin huutamaan luokan edessä, kun tilanne on ollut liian levoton. Se on tuntunut todella oudolta ja nöyryyttävältä. Periaatteessa ymmärrän, että aikuisilla ihmisillä on myös muutakin elämää eikä kurssin mukaan ole aina mahdollista elää. Eräällä kurssilla kuitenkin opiskelijat tulivat aina myöhässä tunnille ja siitä tuli niin paljon häiriötä, että kunnianhimoisemmat opiskelijat hermostuivat.

Vaikeaa näissä tapauksissa on myös se, että nämä opiskelijat ovat kuitenkin kaikki yksilöinä niin ihania ja mukavia tyyppejä, että tuntuu vaikealta huutaa ja rähjätä. Eivät he pahuuttaan häiritse ja ole levottomia.

Rakkaat kävijät

Kävijätilastoista olen huomannut, että tällä sivulla on joinakin päivinä vierailtu yli sata kertaa. Minusta se on suuri määrä, kun ottaa huomioon, että aihe ei ole ihan niin houkutteleva ja yleistajuinen kuin vaikka katumuoti (kaikkihan nyt vaatteita käyttävät).
Kiitos kävijöille ja erityisesti kommentoijille. "Vieraskirjassa" oli jo neljä mielenkiintoista ihmistä ja toivon sinne ilmestyvän enemmänkin esittelyjä.

Kiitos! Lahjaksi kuva leikkipuistossa nähdystä pyörätelineestä. Toivon sen tuovan iloa ja intoa opetukseen.

Ilman kirjaa

Keskustelin tänään ystäväni kanssa, joka on ollut opettajana jo vuosia. Hän sanoi tottuneensa kirjaan, koska heti alussa on ottanut sen käyttöön ja se tuo turvaa. Kirjan ohella alkeiskurssilla on monistettua materiaalia niille, joille kirjan tehtävät ovat vielä liian vaikeita.

Itse taas olen ihmetellyt viime aikoina tätä materiaalin määrää. En tarkoita nyt nimenomaan tätä opetusta vaan esimerkiksi kesäleirejä, joilla olen mukana. Itse pidän ryhmäkeskuskusteluista isossa tai pienessä ryhmässä ja siitä, että tehdään omia muistiinpanoja. Opiskelijoille vihkot mukaan ja opettaja hypähtää välillä liitutaulun ääreen. Tietotekniikkaa hallitsen, mutta smartboard ei silti ole minulle tuttu.

Ainakin sellainen hyvä puoli tässä tyylissä on ihan alussa, että saa kontaktin opiskelijoihin. Voi keskustella paljon ja kuunnella, mitä jo osataan ja mitä toivottaisiin ja tarvittaisiin. Kirja antaa valmiit raamit, mutta joissain tapauksissa ne eivät toimi.

Opetan aikuisten jatkokurssilla, jossa opetusta on 2 oppituntia viikossa. On siis ihan mahdollista etsiäkin materiaalia lehtijutuista tai ottaa joku yksittäinen tehtävä oppikirjasta. Mitään varsinaista kurssillemme sopivaa oppikirjaa ei edes ole olemassa. Minulle tämä tuntuu mukavimmalta tyyliltä. Henkilökohtaisessa opetuksessa taas olemme ensin tavanneet ja sitten etsineet tilanteeseen sopivaa kirjaa.

Minua jännittää enemmän kirjan kanssa opettaminen - aloitus ainakin. Johtuuko se siitä, että olen tehnyt näitä hommia vasta niin vähän aikaa?

Suomen mestari

S2-opettajilla on oma sähköpostilista, jossa kyseltiin hyviä kirjoja yläasteikäisten lasten oppitunneille. Kyseinen lista jaettiin myös muille, mutta valitettavasti en oikein tiedä, miten laittaisin sen mahdollisesti tänne esille. Olennaista siinä oli lähinnä käyttäjien kuvailut ja kommentit.

Aikuisille tehdystä suomi vieraana kielenä kirjasta Suomen mestari oli kommentti: "Antaa kasvot s2-opetukselle, mitä pitäisi opettaa missäkin vaiheessa."
Itse olen nähnyt kyseisen kirjan ja siinä on paljon sisältöä ja erilaisia tehtäviä. Pidän henkilökohtaista opetusta kahdelle rouvalle, joiden suomen taito on vielä melko heikko. Aluksi käytimme kirjaa Tottakai, mutta päätin vaihtaa Suomen mestariin. Mutta koska he lainaavat kirjansa kirjastosta, ei tuota saakaan käsiinsä ihan heti. Varausjono on pitkä.
Kun Hyvin menee, oli uusi kirja, sitä käytettiin monella kurssilla ja jonot olivat pitkiä. Nyt Suomen mestari on uusi kirja. Onko uusi aina suosituin vai onkohan Suomen mestarissa jotain aivan erityistä?

Kommentoikaa kaikki te, jotka tuon kirjan tunnette!